Joskus sitä haluis palata ajas paljonki taakse päi , ja tehä asioit eritaval.
Aloittaa ihan kokonaan alusta. Miltä se tuntus? Millast olis? Ketä mun rinnal sillo olis?
Tuntuu et päässä ei oo yhtää järkevää asiaa tällä hetkellä , kaikki on jotenki ihan sekasin.
Miks iloisuus ei voi pysyy ainiaa , miks aina se paha mieli tulee takas?
Kaikenha pitäis olla hyvin , kai.
Joku mut silti romautti taas alas , tää elämä vaa potkii päähä.
En saa koskaa olla kauaa ilone.. Yritän päätä selväks saada ja vaa nousta maasta ja jatkaa.
Välil se vaa raastaa liikaa. Voiku vois vaaa huutaa ja hakkaa nii paljo ku pystyis , jos ois joku nyrkkeilysäkki täs ni se ois rikki. Niin paljo suruu ja vihaa mun sisäl täl hetkel.
Mitä mä teen aina väärin..
Haluisin vaan hymyillä ja tehä kaikkee mist tykkään.
Mul on ikävä , ja kova sellane. Kaipaaan niiin paljon.
Mul ois niiin paljon sanottavaa , niiin paljon. Mut hiljentyminen on vaan se paras ratkasu.
On ihmisii jotka todella välittää , mut on myös niitä jotka todella esittää.
Haluisin vaa olla ONNELLINEN , muuta en pyytäis.
tällänen pieni avautuminen , lukekaa jos todella kiinnostaa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti