Nuku hyvin pieni. tulen aina muistamaan sut.
Tara oli mun siskon koira, laitoin siitä kuviaki tässä yhestä postauksesta. Ikää ei tiedetty, mutta se mikä tiedettii oli se että sitä oli hakattu melkeenpä koko ikänsä. Ja kohdeltu huonosti. Sisko löysi ilmoituksen netistä ja "pelasti" taran.
Se ehti olla noin 2 viikkoa siskoni luona, oli hyvin säikky aluksi eikä ekoina päivinä oikeen syönytkäään. mutta sitten se uskalsi tehdä asioita, se söi, nukkui, leikki ja heilutti häntäänsä niinkuin kaikki muutkin koirat.
tara alkoi vaikuttaa kipeältä, ja siskoni vei sen lääkäriin... eikä mitään ollut enää tehtävissä. joten annettiin hänelle siivet ja hän nukkui pois.
Ikävä on kova, kiinnyin siihen ihanaan säihkysilmään heti kun kävin siskolla yökylässä. aluksi se oli kauhean etäinen, mutta sitten sain sen rentoutumaan seurassani. Onneksi sen kaksi vikaa viikkoa oli varmasti elämän parhaat, koska ilman siskoani se ei olisi kokenut mitään onnea, ei hellyyttä... tiedän, että se on nyt onnellinen ! ja siksi se helpottaa ikävää ja surua.
Kyynelin ja hymyin Tara sua muistelen :) kiitos että saatiin suhun tutustua kulta.
kuvat we it
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti