Tässä tulee teille pieni mielipide ja omakohtainen juttu. Eli hehkutin täällä blogissa jossain vaiheessa että, seurustelen mutten enää.. Pahinta aina erossa on se kun se toinen ei olekkaan sitä mitä olet luullut, tiedän että osa täällä lukijoista ja ystävistäni on kokenut saman tunteen joskus. Ainut asia mikä auttaa on aika.
Yleensä ensimmäisiä tunteita mikä erossa (tietysti riippuu miten eroaa) mutta jos nyt tämä yleisin ero, että jompikumpi kumppaneista vaan muuttuu yhtäkkiä eikä asiat toimi enään.. niin siinä ensimmäisiä tunteita on varmasti ikävä, viha, paljon kysymyksiä ja kyyneliä. Ne ristiriitaiset olotilat, välillä asia painaa ja ajattelet vaan sitä.. kun taas välillä tuntuu että alkaa jo helpottamaan, ja "elämän jatkuu"- fiiliksellä.
Mulla nuo tunteet tuli tutuksi, tuntu ettei millään asia unohdu ja vaan jyllää päässä. Mutta nopeasti tunne muuttu vihaksi, enkä kokenut enää hirveeti ikävää ja surua. Enemmänkin se kysymys "miten mä edes kuvittelin että sun kanssa tää voisi kestää?"
Mun mielestä ei oo mitään väliä mitä sukupuolta, minkä maalainen tai minkä näköinen tämä kumppani on. Eks tärkeintä ihan oikeesti oo se et: nautit sen seurasta, tunnet ittes hyväksytyks, naurat, jaat kaikki asiat sen kanssa, vietätte pajon aikaa ja muistat jokaisen hetken aina.
Ja jos se suhde ei kestä, niin ei se ollut kun esimakua siitä OIKEASTA rakkaudesta. Elämän aikana harvalla on ollut vain yksi kumppani. Monet erot ja suhteet on koettu, ja jokaisesta kumppanista varmasti pidit, ja niissä oli joku sellainen piirre mikä sai sinut onnelliseksi.. se oli vasta pientä. Uskon siihen että kaikille on se joku juuri oikeanlainen...
ja sen suhteen ei tarvitse koskaan päättyä!
1 kommentti:
ASIAAA ! iha super cool postaus! ♥
Lähetä kommentti